Ero sivun ”Uitto” versioiden välillä

Kohteesta Rajupusuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
(Ak: Uusi sivu: 1700-luvun Sulkavalla uitot olivat tärkeä osa raakapuun kuljetusta. Puro- ja jokiuitot, jotka perustuivat virtaavaan veteen ja ihmisvoimaan, toivat puita sahojen tarpeisiin. Tällai…)
 
 
Rivi 1: Rivi 1:
1700-luvun Sulkavalla uitot olivat tärkeä osa raakapuun kuljetusta. Puro- ja jokiuitot, jotka perustuivat virtaavaan veteen ja ihmisvoimaan, toivat puita sahojen tarpeisiin. Tällaiset uitot olivat tyypillisiä etenkin kapeilla ylävesireiteillä, joita Sulkavalla oli useita.
+
1700-luvun Sulkavalla uitot olivat tärkeä osa raakapuun kuljetusta. Puro- ja jokiuitot, jotka perustuivat virtaavaan veteen ja ihmisvoimaan, toivat puita sahojen tarpeisiin. Tällaiset uitot olivat tyypillisiä etenkin kapeilla ylävesireiteillä, joita Sulkavalla oli useita.  
  
Tyypillinen uiton eteneminen:<br>Marras-maaliskuussa uitettavat puut kaadettiin. Ennen rekikelien päättymistä ne raahattiin uittoväylän varteen (esimerkiksi jäälle). Uitot aloitettiin vesien auettua. Koskissa puut uitettiin myllyjen ohi padolta kosken alapuolelle tukkirännejä pitkin. Vesisahojen aikaan sahattavat tukit uitettiin sahalle asti. Sahojen siirryttyä 1860-luvun Sulkavalla pois uittoreittien varsilta puita alettiin koota jatkokuljetuksia varten puomeilla ympäröidyiksi lautoiksi mm. Alanteelle. Ennen höyrykoneiden aikaa lauttoja siirrettiin varppaamalla mies- ja hevosvoimin, myöhemmin varppi- eli keluveneillä ja lopulta hinaajilla. 1910-luvulla keksittiin lauttojen niputtaminen, joka oli uittotekniikan suuri uudistus. Nippuihin kuului n. 80 tukkia, jotka yhdistettiin kahdeksan nippua leveiksi ja yhteensä n. 250 sahatukki- tai 550–600 propsinippua käsittäviksi suurlautoiksi.
+
Tyypillinen uiton eteneminen:<br>Marras-maaliskuussa uitettavat puut kaadettiin. Ennen rekikelien päättymistä ne raahattiin uittoväylän varteen (esimerkiksi jäälle). Uitot aloitettiin vesien auettua. Koskissa puut uitettiin myllyjen ohi padolta kosken alapuolelle tukkirännejä pitkin. Vesisahojen aikaan sahattavat tukit uitettiin sahalle asti. Sahojen siirryttyä 1860-luvun Sulkavalla pois uittoreittien varsilta puita alettiin koota jatkokuljetuksia varten puomeilla ympäröidyiksi lautoiksi mm. Alanteelle. Ennen höyrykoneiden aikaa lauttoja siirrettiin varppaamalla mies- ja hevosvoimin, myöhemmin varppi- eli keluveneillä ja lopulta hinaajilla. 1910-luvulla keksittiin lauttojen niputtaminen, joka oli uittotekniikan suuri uudistus. Nippuihin kuului n. 80 tukkia, jotka yhdistettiin kahdeksan nippua leveiksi ja yhteensä n. 250 sahatukki- tai 550–600 propsinippua käsittäviksi suurlautoiksi.  
  
Näistä yleensä puutavarayhtiöiden hinaajien vetämistä suurista ja hinaajia uskollisesti kaikkia mutkia myöten seuraavista nippulautoista tuli yksi Sulkavan vesiliikenteen tunnusomaisimpia ja vaikuttavimpia nähtävyyksiä. Uittojen merkitys oli suuri myös sulkavalaisten työllisyydelle: Joka kevät uittoihin osallistui satoja pitäjäläisiä uittojen valvonnasta vastanneista uittopäälliköistä aina keskenkasvuisiin poikiin asti.<br>(lähteenä: Seppänen, P. &amp; Soikkanen, H. (2002) Sulkavan historia II. Vuosien 1860–2000 Sulkava, Finnreklama Oy.)<br>
+
Näistä yleensä puutavarayhtiöiden hinaajien vetämistä suurista ja hinaajia uskollisesti kaikkia mutkia myöten seuraavista nippulautoista tuli yksi Sulkavan vesiliikenteen tunnusomaisimpia ja vaikuttavimpia nähtävyyksiä. Uittojen merkitys oli suuri myös sulkavalaisten työllisyydelle: Joka kevät uittoihin osallistui satoja pitäjäläisiä uittojen valvonnasta vastanneista uittopäälliköistä aina keskenkasvuisiin poikiin asti.
  
Vinkki:
+
 
Jos harrastat geokätköilyä, aiheeseen liittyvän kätkön löydät sivulta  
+
 
http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=8e8acc77-3908-4463-ad25-3e130e972907
+
Perinteisiä uittoreittejä Sulkavalla ovat olleet mm. nykyisin melontaan sopivana&nbsp;[[Oravareitti|Oravareittinä]] toimiva Juvalta lähtevä ja Sulkavan&nbsp;[[Uitonvirta|Uitonvirtaan]] ja&nbsp;Alanteeseen laskeva joki- ja järvijono ja [[Lohikoski|Lohikosken ]]ylävesistot.
 +
 
 +
<br>(lähteenä: Seppänen, P. &amp; Soikkanen, H. (2002) Sulkavan historia II. Vuosien 1860–2000 Sulkava, Finnreklama Oy.)<br>
 +
 
 +
Vinkki: Jos harrastat geokätköilyä, aiheeseen liittyvän kätkön löydät sivulta http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=8e8acc77-3908-4463-ad25-3e130e972907  
 +
 
 +
[[Category:Kulttuuri]][[Category:Järvet,_lammet,_suot_ja_joet]][[Category:Muu_kulttuuri]][[Category:Muu_tekniikka]][[Category:Tekniikka]][[Category:Sulkava]][[Category:Suomi]]

Nykyinen versio 21. kesäkuuta 2011 kello 09.15

1700-luvun Sulkavalla uitot olivat tärkeä osa raakapuun kuljetusta. Puro- ja jokiuitot, jotka perustuivat virtaavaan veteen ja ihmisvoimaan, toivat puita sahojen tarpeisiin. Tällaiset uitot olivat tyypillisiä etenkin kapeilla ylävesireiteillä, joita Sulkavalla oli useita.

Tyypillinen uiton eteneminen:
Marras-maaliskuussa uitettavat puut kaadettiin. Ennen rekikelien päättymistä ne raahattiin uittoväylän varteen (esimerkiksi jäälle). Uitot aloitettiin vesien auettua. Koskissa puut uitettiin myllyjen ohi padolta kosken alapuolelle tukkirännejä pitkin. Vesisahojen aikaan sahattavat tukit uitettiin sahalle asti. Sahojen siirryttyä 1860-luvun Sulkavalla pois uittoreittien varsilta puita alettiin koota jatkokuljetuksia varten puomeilla ympäröidyiksi lautoiksi mm. Alanteelle. Ennen höyrykoneiden aikaa lauttoja siirrettiin varppaamalla mies- ja hevosvoimin, myöhemmin varppi- eli keluveneillä ja lopulta hinaajilla. 1910-luvulla keksittiin lauttojen niputtaminen, joka oli uittotekniikan suuri uudistus. Nippuihin kuului n. 80 tukkia, jotka yhdistettiin kahdeksan nippua leveiksi ja yhteensä n. 250 sahatukki- tai 550–600 propsinippua käsittäviksi suurlautoiksi.

Näistä yleensä puutavarayhtiöiden hinaajien vetämistä suurista ja hinaajia uskollisesti kaikkia mutkia myöten seuraavista nippulautoista tuli yksi Sulkavan vesiliikenteen tunnusomaisimpia ja vaikuttavimpia nähtävyyksiä. Uittojen merkitys oli suuri myös sulkavalaisten työllisyydelle: Joka kevät uittoihin osallistui satoja pitäjäläisiä uittojen valvonnasta vastanneista uittopäälliköistä aina keskenkasvuisiin poikiin asti.


Perinteisiä uittoreittejä Sulkavalla ovat olleet mm. nykyisin melontaan sopivana Oravareittinä toimiva Juvalta lähtevä ja Sulkavan Uitonvirtaan ja Alanteeseen laskeva joki- ja järvijono ja Lohikosken ylävesistot.


(lähteenä: Seppänen, P. & Soikkanen, H. (2002) Sulkavan historia II. Vuosien 1860–2000 Sulkava, Finnreklama Oy.)

Vinkki: Jos harrastat geokätköilyä, aiheeseen liittyvän kätkön löydät sivulta http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=8e8acc77-3908-4463-ad25-3e130e972907