Telakanava

Kohteesta Rajupusuwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Telakanava toukokuussa 2011.


Yleistä

Telataipaleen kanava sijaitsee Sulkavalla ja on neljästä ns. Suvorovin kanavasta pohjoisin. Kanava valmistui vuonna 1798. Se yhdistää Lepistönselän Telalahden Siikaveden Taipaleenselkään. Telakanavan pituus on noin 200 metriä. Kanava on kaivettu kapean luode-kaakko suuntaisen kannaksen poikki.


Taustahistoriaa

Elisabeth nousi Venäjän keisarinnaksi kaapattuaan vallan mieheltään Ivanalta. Heti tämän jälkeen alkoi hattujen sota (1741–1743). Kaakkois-Suomen valtauksessaan Elisabeth onnistui, mutta hän epäonnistui pahasti yhdessä asiassa. Vekaran salmen jälkeen vesiväylä kulkee Suur-Saimaalle Puumalan salmen kautta. Kyseinen salmi jäi Ruotsin hallintaan. Näin Ruotsi katkaisi Venäjän vesiyhteydet.

Vuonna 1791 Venäjän sotapäällikön Aleksander Suvorovin oli määrä suunnitella sodan jälkeistä Ruotsin vastaista puolustusta. Suvorov määräsi rakennettavaksi neljä uutta kanavaa, joista yksi oli Telakanava. Hänen tarkoituksenaan oli taata venäläisten "sota-alusten" esteetön kulku Lappeenrannasta Savonlinnaan. Kanavan rakensivat venäläiset sotilaat ja rakentamista valvoivat venäläiset sotilasviranomaiset. Rakennustyöt kestivät muutamia vuosia ja kanava valmistui vuonna 1798. Valmistumisen jälkee vastuu kanavan käytöstä ja hoidosta siirtyi Venäjän vesikulkuhallitukselle.


1790-luvun puolivälissä Venäläiset rakensivat Saimaalle neljä kanavaa. Nämä kenraali Suvorovin johdolla vuosina 1791-1798 rakennetut avokanavat olivat osa Kaakkois-Suomen linnoitusketjua, jota suunniteltiin Venäjän länsirajan puolustamiseksi. Käyhkään kanava Ruokolahdella, Kutveleen kanava Ruokolahden ja Taipalsaaren kuntien rajalla, Kukonharjun kanava Puumalan ja Ruokolahden kuntien rajalla sekä myös Telataipaleen kanava Sulkavalla muodostivat yhdessä Venäjän Saimaan laivaston purjehdusväylän Savonlinnan Olavinlinnasta Lappeenrantaan. Sulkavalla sijaitseva Telataipaleen kanava kaivettiin Salpausselän Saimaaseen pistävien harjanteiden poikki. Kanavien avulla pystyttiin huolehtimaan Olavinlinnaan menevistä huolto-ja viestiyhteyksistä. Kanava-alueille sijoitettiin omat varuskunnat valvomaan liikennettä ja suojelemaan aluetta hyökkäysten varalta. Suvorovin kanavat ovat vanhimmat kanavat Suomessa.

Kanavien valmistuminen

Alunperin kanavia suunniteltiin rakennettavan vain kolme, mutta suunnitelmasta poiketen niitä jouduttiin rakentamaan neljä. Myös kanavien rakennusvaihe venyi odotettua pidemmäksi, aina vuoteen 1798 asti. Loppusuoralla olevia rakennustöitä vaikeutti myös esimerkiksi padon murtuminen Kukonharjun kanavatyömaalla.

Sotateknisestä näkökulmasta katsoen kanavat olivat huolellisesti suunniteltu. Niiden rakenteet olivat hirsipaaluin tuettua luonnonkiveä, osittain ladottuna ja ponttipaaluseinällä tuettuna. Puisia virranohjaimia rakennettiin sisääntuloväylien suojaamiseksi ja tarvittaessa kanavien päät pystyttiin sulkemaan puuvarustuksilla tai veden alle pingotetuilla kettingeillä. Kanavien läheisyydessä oli upotettuja kiviesteitä vihollisten varalle. Tällöin vain väylän tarkasti tunteva saattoi purjehtia kanavan kautta.


Kanavien merkitys

Suomen sota vuosina 1808–1809 johti koko Suomen liittämiseen osaksi Venäjää ja valtakunnan raja siirtyi kauas Saimaalta. Kanavien alkuperäinen sotilaallinen merkitys lakkasi vain vuosikymmenen käytön jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään. Tämän seurauksena vuonna 1816 kanavat luovutettiin Suomen koskenperkausjohtokunnan vastuulle, jolloin seudun kauppiaat sekä talonpojat ottivat kanavat omaan käyttöönsä. Kanavien ympäristö oli hyvin hoidettua puistomaista aluetta ja vielä nykyäänkin kanavaseudut ovat valtakunnallisesti arvokkaita maisemanähtävyyksiä.


Telakanava nykypäivänä

Telakanava on saanut olla rauhassa kahden viimeisen vuosisadan ajan. Kanava on säilyttänyt alkuperäisen luonteensa, mutta rapistunut osittain vuosien varrella. Kanava on merkitty Etelä-Savon seutukaavassa suojelualueeksi, jonka mukaan alueen käytössä on etenkin huomioitava ympäristön- ja maisemansuojeluseikat. Seutukaavassa on kuitenkin merkintä, jonka mukaan alueelle on sallittua huoltoaseman rakentaminen.

Kanavan yli menee melko vähäliikenteinen maantie 438 välillä Virmutjoki-Sulkava. Kanavan silta on teräsbetoninen laattasilta vuodelta 1962. Sillan penkereet kaventavat kanavaa jonkin verran.

Kanavan itäinen osa on säilynyt lähes alkuperäisenä, eikä sen välittömässä läheisyydessä ole asutusta. Pohjoispuolen kivetty reuna on purettu pois 1940-luvulla. Vedenalaisilta osiltaan kanavakannasten päihin aikoinaan rakennetut aallomurtajat ovat vielä hahmotettavissa, sekä hirsiarkkujen salvokset ovat edelleen paikoillaan. Etelärannalla on jälkiä höyrymyllyn paikasta sekä entisen laivalaiturin jäänteitä. Telataipaleen kanavan läntisellä puolella on asutusta.

Nykyisin kanava toimii pienenä keskuspaikkana Telataipaleen asukkaineen ja kyläkauppoineen.


Museoviraston restaurointihanke

Vuonna 2003 museovirasto käynnisti restaurointihankkeen, jonka tarkoituksena oli säilyttää kanavat ympäristöineen myös seuraaville sukupolville. Hankkeen tehtävänä oli muun muassa pysäyttää kanavien rappeutuminen ja saada kanavat aktiiviseen retkeily- ja melontakäyttöön. Hanke rahoitettiin työllisyysrahoituksen turvin. Kanava-alueelle tehtiin muun muassa arkeologinen kenttätutkimus kesällä 2004.

Kanavan läheisyydestä löytyy pienehkö sorapohjainen levike, josta löytyy myös info-piste koskien kanavan historiaa.


Aleksandr Suvorov

Aleksandr Vasiljevitš Suvorov syntyi 24.11.1729 Moskovassa ja kuoli 18.5.1800 Pietarissa. Suvorov oli venäläinen marsalkka, joka tunnetaan siitä, että hän oli yksi harvoista sotapäälliköistä, joka ei hävinnyt yhtään elämänsä aikana käymäänsä taistelua.

Suvorovista tuli jalkaväkirykmentin sotamies vuonna 1742 ja hän aloitti palveluksensa kuusi vuotta myöhemmin. Vuonna 1754 hänestä tuli Inkerin rykmentin luutnantti. 1756-1763 -vuosina käydyssä sodassa Suvorov osallistui muun muassa Berliinin ja Kolbergin taisteluihin.

Astrahanin jalkaväkirykmenttiin everstin arvoinen Suvorov komennettiin vuonna 1762 ja vuotta myöhemmin Suzdalin rykmenttiin, missä hän palveli 1760-luvun loppuun saakka. Vuonna 1770 Suvorov ylennettiin kenraalimajuriksi ja vuonna 1773 kenraaliluutnantiksi. Vuosina 1768-1774 käydyssä ensimmäisessä turkkilaissodassa Suvorovin joukot voittivat 60 000 miehen Turkin armeijan Kozlujissa. Toisessa turkkilaissodassa (1787-1792 ) Suvorov toimi komentajana.

Myös Napoleonin sotiin Suvorov osallistui menestyksellä. Hän komensi Itävallan ja Venäjän armeijoita Italian Alpeille suuntautuneen voitokkaan sotaretken aikana 1799, ja saavutti generalissimuksen arvon.

Venäjän ja Ruotsin välinen Kustaa III:n sota käytiin vuosina 1788-1790. Sodan jälkeen Vanhan Suomen alueelle rakennettiin Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä kenraali Suvorovin johdolla. Suvorov rakennutti muun muassa neljä sotakanavaa. Järjestelmän tarkoituksena oli suojata keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria.

Pietarissa sijaitsee Suvoroville omistettu museo.


Lähteet

http://www.nba.fi/projektit/suvorov/tyomaa.htm

http://museovirastorestauroi.nba.fi/suvorov.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suvorovin_sotakanavat

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1707

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Suvorov

Sulkavan historia II (Paavo Seppänen, Hannu Soikkanen; 1999)


Linkit

http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/Suvorov/pages/Generalissimus_Aleksandr_Suvorov-1.pdf

http://www.veneilysaimaa.com/telataipaleen_kanava.htm

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_kartta.aspx?KOHDE_ID=1707&OBJECTID=24984

http://www.savonlinnaseutu.fi/KuvaNaytaIkkunassa.asp?KuvaID=5629&Versio=N

http://www.nba.fi/projektit/suvorov/kuvat/telataipalekartta.jpg


Telakanava yhdistää Siikaveden Taipaleenselkään